Kessu kokemus
Palturitupakka eli kessu on tupakkalajike, jota alunperin viljelivät Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat. Nyksyisin suosituin tupakkalajike on puolestaan virginiatupakka, joka on peräisin Meksikon ja Etelä-Amerikan alueelta.
Tupakan ollessa kortilla viljeltiin Suomessa kessua, viimeisimpänä sotien aikaan. Kessun juuret ovat kuitenkin syvemmällä, aina 1600-luvulla asti.
Ensimmäiset tupakka-erät tuotiin Suomeen ulkomailta 1630-luvulla. Isovihan jälkeen 1700-luvun alkupuolella ei kuitenkaan ollut rahaa syytää ulkomaille ja kaupungit velvoitettiin kasvattamaan tupakkaa.
Tänä päivänä kessu on jäänyt masseista ja messistä, mutta oman nurkan takaa saa yhä sitä itseänsä.
“Kessulta kessu maistuu, herra majuri”, totesi Rokka Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa. Lausahdus on yllättävän samaistuttava, sillä mahorkan maku on peittelemätön, mutta myöskin esille tuomaton sekä hieman kitkerä kuten tupakalle ominaista. "Kyllä tämä tupakkaa on” tulee kuin luonnostaan huulille kessua polttaessa.
Nurkantakainen ei iske “kuin Denssi” tai tehtailtu tupakka ja poltellessa holkkiin tulee usein iskettyä useampikin sätkä. Kessun poltto on eräänlaista ajanvietettä, purkki mukaan ja menoksi.
Oheinen 40-luvun loppupuolelta oleva Frisco loota on myös selvästi kessua, mitä implikoi myös kannen intiaani. Paketin kannessa kehutaan 60% ulkolaista tupakkaa, mikä herättää ainakin nykytallaajassa hieman hämmennystä. Loputko ovat kotimaista, ja eikös sen pitäisi olla hyvä asia?