Päätoimittajalta
Joni Hammar
10.5.2023
Kirjoitettu
10.5.2023
Lukuaika
5min
Käpylän herttaiseen puutalonaapurustoon voisi tulla ulkomailta asti ihmettelemään sen urbaania seesteisyyttä, mutta itseni alueelle toi tieto uudesta pelihallista. Kyseessä on Flipperikellari.
Pohjolankadun Alepan alakerrassa lymyilevän pelihallin tunnelma on omiaan vanhaa henkeä hohkaavassa kellaritilassa, joka on lastattu täyteen vanhoja ja uusia flippereitä. Ihmiset ovat hilpeällä päällä ja pelit kilisevät koko illan. Tilassa on lukemattomien pelien lisäksi tyylikkäät lorvailutilat, joissa kelpaa pitää luovaa taukoa.
Flipperihalli on jokseenkin nostalginen jo käsitteenä, josta mieleen tulevat vanhemmat amerikkalaiset elokuvat, tai sitten Linnanmäen arcade. Pelihalliin kuitenkin liittyy eksotiikkaa, sillä flipperinpeluu ole kovin arkinen rilluttelun muoto, eikä koneita, saati pelihalleja löydy joka kulman takaa. Pelihallin perustivat yhdessä neljä flipperiharrastajaa; Mika Marttinen, Juha Viitanen, Arsi Rosenberg ja Erno Lahdenperä, joka antoi Virginialle haastattelun.
”Joo meitä on neljä jätkää tässä mukana. Mika Marttinen, jolla on Mikkelissä myös hieno halli. Hän operoi Helsingissä ja Lahdessa, mahtavaa, että hän on tässäkin mukana. Sitten on myös tuo Viitasen Juha. Ennen kun meillä oli tätä omaa hallia me järjestettiin Suomen- mestaruuskisat 2016 ja sitten Euroopanmestaruuskisat 2017. Ja Juha on juuri niiden ensimmäisten meidän järjestämien SM kisojen voittaja. Haarajoen miehiä. Sitten Arsi on paikallinen jäbä, joka bongasi tämän tilan. Jossain Käpylän Facebook-ryhmässä oli vuokrausilmoitus ja kun käytiin katsomassa todettiin, että aivan täydellinen tähän meidän tarkoitukseen sekä sijainniltaan että kooltaan. Itse olin ajatellut, että jonkun 50 neliöisen tilan voisi löytää, ja oli aivan älytöntä, että löydettiin tämmöinen tila mihin mahtuu heittämällä kaikki pelit ja muutama lisääkin.“
“Me kaikki ollaan harrastettu ja kisattu useita vuosia samoissa kisoissa, ja Helsingistä on puuttunut mielestäni tällainen julkinen pelihalli. Helsingissä on kanssa muutama hieno halli, mutta yksi niistä on yksityinen, eli se on auki vaan sitten isompien kisojen aikaan isommalle yleisölle, ja toinen on Apollonkadun Extraball, josta mullakin alkoi koko harrastus. Se on taas auki enemmän lauantaisin, suunnilleen kerran kuussa. Tällainen paikka taas missä pääsisi kuka tahansa harrastamaan ja pelaamaan säännöllisesti on puuttunut Helsingistä ja tavallaan kiinnosti senkin takia lähteä mukaan.”
“Sitten meillä kaikilla on kerääntynyt koneita, mutta ei paikkaa mihin niitä laittaisi, kuten minullakin on seissyt jossain varaston nurkassa nuo käyttämättömänä vuosia, ja nyt sai vihdoinkin paikan, missä niitä pääsee pelaamaan ja missä ne saavat olla päällä.”
Flipperien suosio on kasvanut viime vuosina, ja voidaan jopa sanoa flipperien tehneen paluun lp-levyjen tavoin. Eerolla on pitkän aikavälin kokemus flippereiden menosta ja tulosta:
“Oman urani aikana flipperien suosio on julkisissa paikoissa kasvanut aivan älyttömästi. Silloin kun aloitin, oli tosi hiljaista oikeastaan missään julkisissa paikoissa, 2013 suunnilleen. Nämä muut jäbät taas, jotka oli harrastanut pitkin 2000-2010 kertovat harrastamisen tapahtuneen silloin käytännössä pelkästään yksityisissä pelihalleissa, mutta nythän flipperit ovat kasvaneet baareissa.”
Vanhoilla hiteillä on tapana nousta uudelleen pinnalle ja jopa c-kasetit ovat tehneet paluuta aivan viime vuosien aikana. Mutta mikä flippereissä viehättää?
“Se pelin käyttäytyminen; fyysisyys ja ennalta arvaamattomuus, sillä sitä ei voi täysin hallita. Vaikka jos on saman merkkinen tai sama kone, mutta eri yksilö niin se on aivan erilainen pelata, sillä kaikki vaikuttaa. Sama konekin muuttuu täysin, jos sitä siirtää paikasta toiseen, koska kulmat muuttuvat vähän ja samalla pelin käyttäytyminen. Ei simulaatiolla vielä ainakaan päästä lähellekään sitä.”
Eli pelin fyysisyys ja itselleni flipperi yhteisö on ollut iso juttu. Kisoja kiertäessäni on kisoissa ollut samat porukat, jotka on kiinnostuneita samasta. Se on tosi iso asia kanssa, mikä on ollut mahtavaa. Ulkomailla kun tulee käytyä kisaamassa - aika paljon tai jonkin verran - tapaa aina tyyppejä ja alkaa olemaan jo tuttuja ulkomaillakin. Eli se on juuri yhteisöllisyys ja pelin fyysisyys, minkä takia nimenomaan flipperin pelaaminen kiinnostaa, eikä niinkään arcademasiinat muutamaa peliä pidemmälle.”
Pohjolankadun Alepan alakerrassa lymyilevän pelihallin tunnelma on omiaan vanhaa henkeä hohkaavassa kellaritilassa, joka on lastattu täyteen vanhoja ja uusia flippereitä. Ihmiset ovat hilpeällä päällä ja pelit kilisevät koko illan. Tilassa on lukemattomien pelien lisäksi tyylikkäät lorvailutilat, joissa kelpaa pitää luovaa taukoa.
Flipperihalli on jokseenkin nostalginen jo käsitteenä, josta mieleen tulevat vanhemmat amerikkalaiset elokuvat, tai sitten Linnanmäen arcade. Pelihalliin kuitenkin liittyy eksotiikkaa, sillä flipperinpeluu ole kovin arkinen rilluttelun muoto, eikä koneita, saati pelihalleja löydy joka kulman takaa. Pelihallin perustivat yhdessä neljä flipperiharrastajaa; Mika Marttinen, Juha Viitanen, Arsi Rosenberg ja Erno Lahdenperä, joka antoi Virginialle haastattelun.
”Joo meitä on neljä jätkää tässä mukana. Mika Marttinen, jolla on Mikkelissä myös hieno halli. Hän operoi Helsingissä ja Lahdessa, mahtavaa, että hän on tässäkin mukana. Sitten on myös tuo Viitasen Juha. Ennen kun meillä oli tätä omaa hallia me järjestettiin Suomen- mestaruuskisat 2016 ja sitten Euroopanmestaruuskisat 2017. Ja Juha on juuri niiden ensimmäisten meidän järjestämien SM kisojen voittaja. Haarajoen miehiä. Sitten Arsi on paikallinen jäbä, joka bongasi tämän tilan. Jossain Käpylän Facebook-ryhmässä oli vuokrausilmoitus ja kun käytiin katsomassa todettiin, että aivan täydellinen tähän meidän tarkoitukseen sekä sijainniltaan että kooltaan. Itse olin ajatellut, että jonkun 50 neliöisen tilan voisi löytää, ja oli aivan älytöntä, että löydettiin tämmöinen tila mihin mahtuu heittämällä kaikki pelit ja muutama lisääkin.“
"Se on juuri yhteisöllisyys ja pelin fyysisyys"
“Me kaikki ollaan harrastettu ja kisattu useita vuosia samoissa kisoissa, ja Helsingistä on puuttunut mielestäni tällainen julkinen pelihalli. Helsingissä on kanssa muutama hieno halli, mutta yksi niistä on yksityinen, eli se on auki vaan sitten isompien kisojen aikaan isommalle yleisölle, ja toinen on Apollonkadun Extraball, josta mullakin alkoi koko harrastus. Se on taas auki enemmän lauantaisin, suunnilleen kerran kuussa. Tällainen paikka taas missä pääsisi kuka tahansa harrastamaan ja pelaamaan säännöllisesti on puuttunut Helsingistä ja tavallaan kiinnosti senkin takia lähteä mukaan.”
“Sitten meillä kaikilla on kerääntynyt koneita, mutta ei paikkaa mihin niitä laittaisi, kuten minullakin on seissyt jossain varaston nurkassa nuo käyttämättömänä vuosia, ja nyt sai vihdoinkin paikan, missä niitä pääsee pelaamaan ja missä ne saavat olla päällä.”
Flipperikellarissa järjestetään niin kansainvälisiä kuin paikallisia flipperikisoja.
Flipperien suosio on kasvanut viime vuosina, ja voidaan jopa sanoa flipperien tehneen paluun lp-levyjen tavoin. Eerolla on pitkän aikavälin kokemus flippereiden menosta ja tulosta:
“Oman urani aikana flipperien suosio on julkisissa paikoissa kasvanut aivan älyttömästi. Silloin kun aloitin, oli tosi hiljaista oikeastaan missään julkisissa paikoissa, 2013 suunnilleen. Nämä muut jäbät taas, jotka oli harrastanut pitkin 2000-2010 kertovat harrastamisen tapahtuneen silloin käytännössä pelkästään yksityisissä pelihalleissa, mutta nythän flipperit ovat kasvaneet baareissa.”
Vanhoilla hiteillä on tapana nousta uudelleen pinnalle ja jopa c-kasetit ovat tehneet paluuta aivan viime vuosien aikana. Mutta mikä flippereissä viehättää?
“Se pelin käyttäytyminen; fyysisyys ja ennalta arvaamattomuus, sillä sitä ei voi täysin hallita. Vaikka jos on saman merkkinen tai sama kone, mutta eri yksilö niin se on aivan erilainen pelata, sillä kaikki vaikuttaa. Sama konekin muuttuu täysin, jos sitä siirtää paikasta toiseen, koska kulmat muuttuvat vähän ja samalla pelin käyttäytyminen. Ei simulaatiolla vielä ainakaan päästä lähellekään sitä.”
Eli pelin fyysisyys ja itselleni flipperi yhteisö on ollut iso juttu. Kisoja kiertäessäni on kisoissa ollut samat porukat, jotka on kiinnostuneita samasta. Se on tosi iso asia kanssa, mikä on ollut mahtavaa. Ulkomailla kun tulee käytyä kisaamassa - aika paljon tai jonkin verran - tapaa aina tyyppejä ja alkaa olemaan jo tuttuja ulkomaillakin. Eli se on juuri yhteisöllisyys ja pelin fyysisyys, minkä takia nimenomaan flipperin pelaaminen kiinnostaa, eikä niinkään arcademasiinat muutamaa peliä pidemmälle.”
Lue kaikki Flipperikellarista!
Tilaa"mieleen tulevat vanhemmat amerikkalaiset elokuvat"
Erno Lahdenperä, yksi neljästä isännästä.
Pelien kilinä ja herralliset isännät tervehtivät sisään astuessa.